SUOMEEN
Tuota edellistä kyhäelmää jälkikäteen lukiessani totesin, että tietysti olisin voinut tuon matkani organisoida hieman paremmin, mutta tunnettu tosiasia on, ainakin perheeni ja parhaan ystäväni Tarjan mielestä, että ainut asia minkä osaan TODELLA hyvin organisoida on elämäni, nimittäin organisoida sen kaaokseen.
No kukaanhan ei ole täydellinen. Olen kyllä Tarjalle aina yrittänyt selittää etten minä niita ongelmia nyt ihan tieten tahtoen keräile, vaan ne jotenkin vain löytävat minut. Vastaukseksi ystävältäni olen saanut kulmakarvojen kohotuksen, hymähdyksen ja toteamuksen huokauksen kera: " Niinpa"
No joka tapauksessa olin jo päässyt matkalla Australiaan siihen pisteeseen että matkalaukut olivat pakattuna ja odotin lentokenttäkuljetusta Sosuan lentokentälle josta lentäisin Suomeen. Niin, niin, tiedän kylla ettei se nyt ihan Australia ole, mutta ainakin olisin matkalla...jonnekin...
Entinen pomoni oli ystävällisesti luvannut kyyditä minut kentälle...alan todella ajatella että hän halusi minusta eroon.... Siinä lähtöhässäkässä halusin vielä tarkistaa että matkalaukku oli todella hyvin pakattu joten päätin avata sen vielä kerran. Jaa miksikö? Noo juuri sillä hetkellä se tuntui todella hyvaltä ajatukselta....Toteamukseksi riittänee että se Ei ollut hyvin pakattu tai sitten vaatteeni onnintuivat lisääntymään salaperäisellä tavalla avaisun ja uuden sulkemisen välillä, sillä pahuksen matkalaukku ei suostunut sulkeutumaan enää. Siinä ei auttanut perisuomalaiset kirosanat, anteeksi Äiti, ja yritin kyllaä muutamalla muullakin kielellä mutta ei , niin ei sitten. Joten minä tyttöhän kaivoin jälleen hyvät neuvot takaraivostani ja olin muistavani että istuminen matkalaukun päällä on Erittäin hyvä ajatus, että vaatteisiin pakkautunut ilma ikään kuin pakenee. No tuumasta toimeen... varmuuden vuoksi vielä otin vauhtia sängyn päältä jotta ilman poistava vaikutus tulisi maksimoitua.
Ja ihme tapahtui...matkalaukku meni kuin menikin kiinni. Kuinka ylpeä sitä ihminen osaakin olla yksinkertaisista asioista. Mitä suunnatonta onnistumisen riemua tunsinkaan, kunnes yritin lukita matkalaukun. 50 kilon elopaino oli ollut hieman liikaa matkalaukku paralle, varsinkin kun kerranais vaikutus tuli siita sängyn päältä hyppäämisestä. Siis lukko ei toiminut, tai yksi lukko toimi mutta toinen ei kokonaisuudessaan. Mutta aikani siina hämmästeltyäni totesin että kyllä se aina sen verran kestaa kuin on tarpeen ja kun kannan sita hieman sivukulmassa toimii aivan loistavasti.
Joten ei kuin matkaan. Pääsin rappusista ulko-ovelle, sieltä uima-altaalle ja lähes portille kun kuulin äänen joka oli enemmän tai vähemmän POKS. Huokaus, matkalaukku oli irtisanonut yhteistyösopimuksen kanssani ja niinpä kaikki maallinen omaisuuteni makasi siinä hajallaan uima-altaan reunuksella kaiken kansan ihmeteltävänä. Normaalisti altaalla ei kovin montaa ihmistä ollut, mutta tänään oli kotiinlahtö päivä kaikilla joten ainakin yleisöä riitti. No hyvä niin, ei mennyt tuokaan näytös ihan harakoille...
Kaikki ylpeyden rippeeni kooten hymyilin ja totesin tyynen rauhalliseen tapaani : "Matkalaukun lukko taisi menna rikki " Niin, eihan kaikkien sentään tarvinnut tietää että mokoma lukko oli pettänyt luottamukseni jo aiemmin sisätiloissa. Joku yksityisyys suoja sita ihmisella taytyy sentaan olla. Eihan siina muuta kuin kauniisti keräilin tavaroitani kasaan ja samalla mietin että miten mina selitan naille ihmiselle kummallisen taipumukseni hyppia matkalaukkuni päällä silla hetkella kun on aika yrittaa sulkea se saamarin laukku taas kerran.
Mutta matkalaukku, jonka nimitin Paavoksi silla hetkella, ei mitaan pahaa Paavoa vastaan mutta se vain tuli mieleeni jostakin, siis Paavo päättikin näyttää kaikille että han on aivan hyvin käyttäytyvä matkalaukku ja sulkeutui aivan kuin koskaan ei mitään ongelmia olisi ollutkaan. Minulla olisi muutama sana sanottavana Paavolle myöhemmin. Pomonikin siihen hätään ehti ja onneksi hanella oli narua jolla Paavo ja Paavon suu, tai siis lukko saatiin sidottua.
Huh, olin vihdoinkin matkalla lentokentalle.
SUOMESSA
Kaikkien hämmästykseksi ennen kaikkea omakseni lentoSuomeen sujui ilman kommelluksia. Tosin hieman ihonvärini kalpeni kun sain tietää etta lentoreitti sisältäää Bermudan. Ajattelin siina sormet ja varpaat ristissa etta edes minulla ei voi olla niin huono säkä näissä matkustusjutuissa, etta koneemme haviaisi salaperaisella tavalla Bermudan kolmioon. Ei kai ne avaruusoliotkaan kidnappaa lentokonetta joka on täynnä suomalaisia matkustajia...eihan..
Niinpa mina sitten onnellisena saavuin Suomen maankamaralle. Tosin hämmästelin lumetonta talvea, mutta kylla koti on sentään aina koti. Siinä paavo-matkalaukkua ootellessa silmäilin ymparilleni ja lammin kotona olon tunne taytti mieleni. Ehkapa mina en sittenkään matkusta enää ikina....
Paavo parka oli kokenut jonkinlaisen uudelleen vaatetuksen matkan aikan. Se oli kääritty läpinäkyvään muoviin ja niin tiukasti etta varmasti pysyi kasassa. No minahan Paavoa tästä varoittelin kun alkoi sen lukkonsa kanssa keplotella, että siitö ei hyvää seuraa. Vakavasti ottaen, en mina yleensa matkalakuille puhu tai anna niille nimia, mutta jotenkin tämä tietty kapine kosketti yksinäistä sieluani siellä maailmalla.
Päästiin niiistä passi yms. jutuista lapi ja Äitihan se siellä jo onnessaan tytärtään odotteli. Oli raukalla ollut kaamea ikava ja ihan ensi sanoiksi sanoi että, lähtee Etelään lomalle kolmeksi viikoksi heti samana iltana. Jaa etta se siita ikävästä. Äidin puolustuksesi pitää kyllä sanoa etta kuvitteli minun olevan koneessa matkalla Australiaan eika seisomassa Helsinki-Vantaan lentokentallä. Ei aina ehdi perhe muuttaa suunnitelmiaan samassa tahdissa kanssani ja niinpa he vain huokaisevat ja sanovat :"Ahaa". Mutta oli aidilla ollut aikaa sentaan jouluruuat paistaa ennenkuin päätti itse poistua maasta. Kuinka ihanalta kinkku ja perunalatikko maistuikaan. Kylla äidit on mukavia olla olemassa ja varsinkin minun äitini ja aidin keittio.Ei ole helppoo olla nainen sanotaan laulussa mutta ei oo helppoo olla äitikään, ei ainakaan minun äitini
Pikkuveljen tervetulias halaus oli lammin ja han siina jälleen näkemisen riemussa lupasi tietokoneensa käyttööni jotta saisin ne lippu asiat hoidettua. Vihdoinkin maailmamatkaaja saisi hieman rauhoittua ja levata ennenkuin matka maailmalle jatkuisi.
PIKKUVELI JA SEN SISKO JA PIKKUVELJEN TIETOKONE
Doninikaanisessa ollessani olin viimeisten parin viikon aikana osoittanut mita ennenkuulumattominta suunnitelmallisuutta ( ei nyt sitten takerruta niihin lippu ja viisumi asioihin) ja olin alkanut muuttaa fyysisen kelloni aikaa Australian aikaan. Eli menin nukumaan aamulla ja herasin illalla. Olin ajatellut etta nain minimoisin aikaeron vaikutuksen. Suunnitelma oli upea, sita ei voi kukaan kieltää mutta kroppa parkani ei millään voinut tajuta sitten, ettaäolimmekin Suomessa eika Australiassa. No en mina voi sita tietysti siitä syyttää. Kroppani karsii samasta nopeiden käännosteni shokista kuin perheenikin. Tietylla tavalla se oli himean huvittavaa kun mina menin nukkumaan aamuyöstä ja heräsin iltapaivalla. Mielestani se toimi erittain hyvin, koska tietokonejan jakaminen pikkuveljeni AP:n ja itseni valilla toimisi nain ilma mitaan tuskia. Tai niin mina ainakin asiaa olin ajatellut.
Mutta jostakin kumman syysta minun aivoitukseni eivat aina osu yhteen pikkuveli paran kanssa. Mutta koska han on viimeiseen saakka herrasmies, han otti asian todella hienosti ensmmaisen viikon. Siis huom. ensimmäisen viikon. Olin kylla nakevinani jonkinlaisen juomun hanen punertavien kulmakarvojensa välissä, mutta se oli varmaan vain mielikuvituksen luomaa aistiharhaa. Olihan.....????
Jouluruuista toivuttuani päätin aloittaa uuden hyokkayksen lentolippujen ihmeelliseen maailmaan...huokaus. Eli lentosuunnitelma oli tiedossa tai ainakin oli aluksi. Siis Hki-Melbourne, mitäs ihmettelemistä siina oli, mutta ikava kylla se ei onnistunut aivan niin helposti. Paatin stten etta lennankin Lontoon kautta koska se olisi halvempaa. Tosin voisin tietysti ottaa junan ja menna Thaimaaseen ja siita lentaen yli tai sitten voisin lentää Thaimaaseen ja siita sitten yli tai sitten. jne. ISO HUOKAUS ja talla kertaa sen huokauksen paasti pikkuveljeni. Eihan lippujen tilaaminen voi olla noin vaikeaa. No hänellepä ei ollutkaan isosiskonsa kokemuksen tuomaa viisautta naissa asioissa tai miten sen nyt siiten ottaa.
Toisella viikolla näin tuon omituisen loven syvenevan kulmakarvojen valissa ja aloin ajatella etta ehkapa se ei ollutkaan naarmu silmalaseissani vaan pikkuveljeni todellakin kurtisti kulmiaan minulle. Tietysti silla ei ollut mitaan tekemistä sen asian kanssa etta han ei päässyt koneelleen enaa lainkaan.. Epatoivon hetkinään han jopa ajoi minut paikalliselle tanssilavalle vain etta saisi olla koneensa kanssa edes hetken. Kummalisia nuo miehet sanon mina.
Olisin mina sita autoa voinut ajaa itsetkin, mutta aidin jyrkkä kasky oli ollut että minulle ei mitään polkupyörää suurempaa kulkuneuvoa anneta. Oli aiti parka istunut moponi tarakalla kun asuin Thaimaassa ja lienee sielta tuo kummallinen ajatus oli iskestynyt päähänsä etta minulta on jotenkin menyt vasen ja oikea sekaisin. Tosin tässä kohtaa inssi joka ajatti minulla ajokortin 25 vuotta sitten vanrmaan saisi jonkinlaisen hengenahdistuskohtauksen. Eli eipa menna sen syvemmälle tähän ajopolitiikkaan.
Kolmannen viikon aikana oli jo isovelikin ehdtty hälyttää apuun. Pikkuvelikin kun oli painajaisissaan nähnyt kuinka hanen rakas tietokoneensa pikkuhiljaa mutta varmasti valuisi hanen ulottumattomiinsa ja etta mina en lähtisikään Australiaan vain jaisinkin Suomeen. Luulempa etta viimeinen niitti oli kun han kuuli minun mutisevan letoaikataulujen viidakossa etta: en matkusta enaa ikina.
Veljien hätäkokous pystyyn puhelimitse. ja äidillekin tekstaria oli laitettu. Niin tietyistä kaytannon syista johtuen tietokoneella ei kokousta voineet pitaa, minä olin suorittanut onnistuneen tietokoneen vallankaappauksen. No heti muutaman tunnin jalkeen isolta veljeltani Markulta tuli viesti etta kokeilepa tätä matkatoimistoa. No mina sitten soitin ja Voila, liput jarjestyivat heti muutaman päivän päähän. Kylla nuo veljet ovat sittten ihmeellisia eiko totta?
Halusivatkohan he minusta eroon????
Tarina jatkuu taas toisena päivänä.
Löysin myös kadonneet skandi kirjaimet mutta huomasin ettö ongelmaksi muodustui se ettö unohdin käyttää niitä koko ajan, joten jälleen kerran anteeki kirjoitelman sekavaa ulkoasua. No toisaalta mitätpäs muutakaan minulta voisi odottaa....
